Wuffinkulman blogi - Verkkokaupantädillä on asiaa

 

On harrastuksia ja on kalentereita
 

Ilman hyvää kalenteria on todella hankala sovitella aikatauluihin näitä varsin mukavia palloilulajeja:
 
  • Rentopalloilu. Joukkuepeli, jossa molemmat joukkueet makaavat kentällä rennosti, verkon vastakkaisilla puolilla. Palloa heitellään selällään maaten verkon yli tai ali, aivan sama. Pääasia on olla aivan rentona. Jos joku pelin aikana nukahtaa, häntä ei herätetä, vaan heittovuoro siirtyy hereillä oleville. Pelin voittaa se joukkue, jossa on eniten porukkaa valveilla.
     
  • Poripalloilu. Yksilö- ja/tai joukkuepeli, jossa hengaillaan mahdollisimman paljon Porissa. Pelipaidassa lukee yleensä joko Ässät, Dingo tai Yö [lausutaan Yä]. Ensin kierretään tori, syödään Ojalan lihapiirakka ja sitten suunta kohti Yyteriä. Pelin voittaja on se, jonka erinäisistä paikoista löytyy eniten Yyterin hiekkaa vielä viikon kuluttua.
     
  • Hääpalloilu. Paripeli, joka alkaa, kun jompikumpi pelaajista kosii. Peli loppuu, jos toinen ei suostu. Pelin edetessä mukaan liittyy vähintään 2 todistajaa, sekä tuomari tai pappi. Bonuksena anoppi ja appi. Peli menee usein jatkoajalle, joka saattaa kestää läpi elämän.

 

 

Huh hellettä ja digimiehisyyttä
 

Sehän on kesälomakausi sitten taas. Kyllä en ymmärrä miten nämä vuodet vierivät. Suorastaan olen aika varma, että nyt on täytynyt epähuomiossa jäädä pari kuukautta välistä tässä kevään aikana. Jotenkin lienee kalenterin sivut takertuneet toisiinsa, olisiko liiskaantunut joku voileivän muru sinne sivujen väliin. Ja niin sitä ollaan sitten humpsautettu itsemme maaliskuusta suoraan kesäkuuhun, TA-DA-DA-DATTA-DAA! Eikä kukaan ole tätä tajunnut. On vaan iloisena kaivettu uikkarit ja rantapyyhkeet framille. Ja suureen ääneen ihmetelty, että mihin tämä aika oikein menee ja miksei mitään kerkeä tekemään. Jospa sitten ensi vuonna syötäisiin ne voileivät siellä keittiössä, niin loppuisi se kalenterin sottaaminen ja aika kulkisi hitaammin. Kun eihän tällainen peli voi kuulkaa todellakaan jatkua.

No, nyt kun vahinko on kuitenkin jo tapahtunut, niin täytyy sitten vaan ottaa kesästä kaikki irti, eikä jäädä nillittämään puuttuvista huhti- ja toukokuista. Hellekin tässä hellii taas siihen malliin, että ainakin tätiosastolla meinaa olla kuuma. Ja tässä iässä tuo kuumuus ei siis kyllä yhtään tarkoita, että olisi tiedättekö sellainen HOTTIS. Juu ei. Vaikka välillä sitä kyllä toki kuvittelee olevansa, varsinkin pöytätuulettimen hulmuttaessa tukkaa kuin rokkitähtien musiikkivideoilla. Mutta jos samalla sattuu vilkaisemaan peiliin, ymmärtää hottiksen sijaan pikemminkin näyttävänsä  ylämaankarjalta vastatuulessa. Tuollaisen yksityiskohdan ei suinkaan pidä antaa häiritä mitenkään. Eteenpäin vaan, kuin mummo tunnelissa. (Asiaan vihkiytymättömien kannattaa toki googlata Helsingin nähtävyyksiin kuuluva Mummotunneli. Ja tämä maininta on suluissa, ettei kukaan vain pahoita mistään mieltään.)

Firmaan on nyt muuten palkattu uusi digimieskin. Oikein fiksu, mukava ja komea tuo Ilari. Näin korona-aikana olemme tavanneet vain etäyhteydellä, mutta ruudun välityksellä hänet nähneenä voin sanoa, että kyllä niin sopisi johonkin Baywatch-tyyppiseen elokuvaan tähdeksi. Ja onhan niillä siellä rannalla varmasti kovasti kaikenlaisia digitaalisia ongelmia mobiilivehkeiden kanssa. Joko ei ole kuuluvuutta tai selfiet eivät näytä riittävän hyvältä tai muuta sellaista hankaluutta. Siellä voisivat rannalla olijat vienosti huhuilla bikineissään digimiestä selvittämään ongelmiaan ja sieltä hän kirmaisi paikalle kuin hidastetussa filmissä, tablettitietokone surffilautamaisesti kainalossaan. Toisaalta hän sopisi myös seuraavaksi James Bondiksi oikein mainiosti. Sen verran ketterästi käyttää kaikkia digitaalisia vempaimia ja on huisin älykäs. Digimiehistä puheenollen, olen aika paljon miettinyt, millaisia he ovat vapaa-ajallaan. Että kun töissä ovat hyvin digitaalisia, niin ovatko kotioloissaan kenties arkisen analogisia vai mitenkähän tämä asia oikein mahtaa olla. Täytyypä järjestää jokin tutkimus aiheesta. Voisin kyllä illalla mennä soittelemaan ovikelloja, mukanani kynä ja lehtiö. Päivää, olisiko teillä hetki aikaa puhua digimiehisyydestä?

Ai niin, luittekin varmaan jo uutisen, että Wulff osti Staples Finlandin (ent. Lindell)? Kyllä, totta se on. Kaksi yli 130-vuotiasta suomalaista yritystä on nyt ihanasti yhdessä. Kuin Ansa Ikonen ja Tauno Palo. Molemmilla paljon historian havinaa ja hienoja tarinoita. Meitä wulffilaisia on nyt siis yhtäkkiä paljon enemmän. Äkkiseltään sanoisin, että kun kävelette tuolla kaduilla, niin arviolta joka neljäs vastaantulija on wulffilainen. Tai sellaisen kanssa parisuhteessa. Tai sellaisen äiti, isä, isovanhempi, veli, sisko, lapsi tai serkku. Tai hyvä ystävä. Ja tulossa on yhdistymisen myötä paljon uusia upeita tuotteita verkkokauppaan! Ilmoittelen niistä sitten lisää, kun ovat kaikki nippelit ja nappelit kohdillaan. Jo kesäksi on tullut myyntiin maan mainiot Magissot coolereineen ja kakkulapioineen sekä kaikki kesän parhaat pihapelit!

Tässähän nämä tärkeimmät kuulumiset tulikin sanottua. Viettäkää turvallinen ihana kesä kauniissa Suomessa! Muistakaa käyttää aurinkorasvaa suojakertoimella 1000. Pitäkää pelastusliivit päällä sekä vesistöissä että mielellään myös maissa. Maistakaa kotimaista mansikkaa, hernettä ja raparperia. Älkääkä missään nimessä nautiskelko liikaa Peñis-Coladaa.

 

kesäterveisin Wulffin verkkokaupantäti

 


 

Ystävänpäiväasiaa sekä pari varoitusta
 

Siis mitä? Onko nyt muka jo helmikuu? Vastahan tämä vuosi alkoi! Kyllä en nyt sitten tiedä, mihin tuo tammikuu katosi. No toisaalta, sietikin kadota, kun onhan se tammikuu aika tympeä kuukausi. On tipatonta ja on joulunjälkeisiä lisäkiloja. Ja aina sitä väistämättä alkaa miettiä, ehtisikö kenties kuntoon ENSI kesäksi, kun niiden muiden kesien osalta on jo vähän myöhäistä.

Paljon parempi kuukausi on kyllä tämä helmikuu. Se kun on talvilomakuukausi ja voi lähteä viikoksi hiihtelemään. Tosin nythän ei hiihtokeskuksia suositella pandemian vuoksi, pitää vaan hiihdellä siellä omalla takapihalla tai jossain lähimetsässä. Ja mieluiten yksin. Huomioittehan, että lähimetsässä pitää varoa niitä lumisia kumpareita, koska lähes poikkeuksetta niiden sisällä on karhu talviunilla. Sen herättäminen kesken unien on lähes yhtä hankala tilanne, kuin teini-ikäisen herättäminen kouluaamuina, eli sanomista tulee varmasti. Että kannattaa enimmäkseen hiihdellä metsän lumettomissa kohdissa havujen päällä.

Ja susia tulee tietenkin myös varoa. Onneksi suden tunnistaa helposti puun takaa näkyvistä viekkaista silmistä tai viimeistään siitä, että se todennäköisesti kysyy sinulta, onko Punahilkkaa näkynyt näillä main. Siihen kannattaa rauhallisella äänellä todeta, että se on pelkkä satu vaan, ei ole Punahilkkaa olemassakaan. Susi epäilemättä järkyttyy asiasta niin kovasti, että ehdit sillä välin suksia hitokseen kauemmas siitä. Tai jos nyt vaan olet päättänyt jatkaa matkaa sudesta huolimatta, on syytä pitää taskussa nakkipakettia ja tarjota sille niitä. Vegaaninakit eivät kyllä kelpaa, sanomista tulee siitäkin. Kyllä pitää olla joku lihaisa A-luokan systeemi, mieluiten luomu.

Onhan helmikuussa toki muutakin kivaa, nimittäin Ystävänpäivä! Silloin tavataan niitä vanhoja, hyviä, ihania ystäviä ja ollaan hirveän iloisia. Paitsi nyt pandemian aikaan ei tietenkään tavata, eikä siinä mielessä olla iloisiakaan. Mutta kyllä tilannetta voi mitä mainioimmin avittaa siten, että lähettää ystävän kotiosoitteeseen suklaata, kahvia tai irtokarkkeja. Miten kätevää, miten ihana yllätys ja taas ollaan iloisia!! Sitten se ystävä soittaa sinulle ääni- tai videopuhelun ja jaarittelette tuntikausia tai ainakin niin pitkään, kunnes hän on syönyt sen lähettämäsi konvehtirasian kokonaan tai reilun kilon irtokarkkeja. Jos ystäväsi alkaa puhelun aikana vaikuttaa kovin sokerihumalaiselta, on syytä suhtautua varauksella kaikkeen mitä hän sanoo ja kehottaa häntä juomaan vähän kahvia välillä. Tai tietenkin, jos myös ystäväsi on sattunut tilaamaan SINULLE sen yllärikonvehtirasian, olet pian itse aivan yhtä sokerihumalassa eikä edellä mainitulla ole enää mitään väliä. Eikä oikein millään muullakaan.

Näin hurahtaa helmikuu hilpeästi. Muistakaa käyttää pipoa pakkasella ja mielellään toki muutakin vaatetusta. Koska kyllä sellainen ihan vaan pelkässä pipossa kulkeminen aiheuttaa kaikenlaisia hankaluuksia liikenteessä.

Ja nyt sitten tilaamaan kaverille sitä suklaata! Ohjeet ja herkut löydät täältä >>

 

terveisin Wulffin verkkokaupantäti

 


 

Ylityösuklaata ja vastuullisuusasioita
 

Voi pyhä jysäys, enää pari viikkoa jouluun, eikä yhtään joulukukkaa sen paremmin kuin lahjaakaan vielä hankittuna! No ei tässä ole ehtinyt minkäänlaisia kukka-asioita, eikä edes Pentti Hietasta kovin paljon miettiä, on ollut todella kiireinen ja kerrassaan kummallinen vuosi vaeltaessamme vaarallisen viruksen varjossa. Että kyllä ei ole lainkaan sellainen tanssii joulutähtien kanssa -olo, vaan pikemminkin tuntuu, kuin olisi ollut koko vuoden Hjalliksen ja Jetron kanssa saunomassa ja haluaisi vihdoin jo päästä suihkuun.

Kyllä ei olla reipasta tai muutoin sopivaa uutta digimiestä firmaan vielä löydetty. Mutta varmasti sellainen pian ilmestyy nurkan takaa hetkellä minä hyvänsä ja täällä odotellaan jo! Koska mikäpä voisi olla parempaa, kuin olla juuri 130 vuotta täyttäneen suomalaisen yrityksen suuresti kunnioitettu digimiekkonen! Vielä kaupan päälle saa hirveän mukavan työkaverin verkkokaupantädin muodokkaassa muodossa? Jutellaan sitten lisää slipoveriasioista ja enkelikuorojutuista ynnä muista työnkuvaan kuuluvista sesonkiluonteisista asioista. Voi että kun kivaa!

Olen jo hänelle hankkinut etukäteen täältä omasta verkkokaupastamme työhöntulolahjaksi sellaisen JÄTTISUUREN Karl Fazer Collection konvehtirasian, jossa on peräti 96 suklaakonvehtia. Tilannehan on nyt se, että saatan kyllä joutua syömään tämän sittenkin kokonaan itse, pelkästään laaduntarkkailumielessäkin. Mietinpä vaan, että kun tällaista hyvin työperäistä suklaata joutuu ihan urakalla syömään myös työajan jälkeen, niin siitä varmaankin maksetaan ylityökorvaukset. Ja varmasti voinee myös matkalaskulle laittaa kaikki etätyöpöydän ja etätyölääkekaapin väliset raahautumiset, koska närästyslääkettä joutuu hakemaan aika usein. Tällaisesta urakkapohjaisesta työperäisen suklaan syömisestä johtuvat mahdolliset ylityöpahoinvoinnit ja ylityöpainonnousut, tai erityisesti niistä johtuvien väljempien vaatteiden ja jumppalaitteiden ostokuitit voinee käsitykseni mukaan pistää verovähennyksiin.

Sitten muihin asioihin. Vaikka uusi digimies on edelleen hakusessa, olen ihan itse väännellyt nippeleitä ja nappeleita kaiken muun kiireen keskellä ja nyt voi verkkokaupastamme etsiä tuotteita niiden vastuullisuuden perusteella, käyttämällä vastuullisuusfiltteriä. Ostoskorissa myös näkee, mikä on vastuullisten tuotteiden osuus kokonaisuudesta ja saa kehuja. Kyllä muuten olisi tällaisella vastuullisuusfiltterillä todellakin käyttöä kumppaninetsintäsivustoilla! Voisi vaan rastittaa ruutuun etsivänsä pelkästään vastuullista kumppania ja sitten jäisivät ne vastuuttomat huithapelit vähän vähemmälle tutustumiselle.

 
Mukavaa joulun odotusta!


terveisin Wulffin verkkokaupantäti

 


 

Tietoturva-asioita
 

Niin sitä sitten taas tuli sähköpostia rikkaalta nigerialaisprinssiltä. Kovasti hän on pulassa ja rahat ovat jumissa ties missä, käyttövarantoa ei juurikaan ja kultakaivoskaupat uhkaavat mennä mönkään. Täytyyhän miestä luvata yrittää auttaa, kun tilanne on tuollaiseksi päässyt. Rahaa minulla ei kyllä ole hänelle lähettää, mutta olen toki valmis heti korona-ajan loputtua matkustamaan paikan päälle selvittämään tilannetta, olemaan henkisenä tukena ja vaikka kastelemaan hänen kukkansa sillä välin, kun hän on pankkireissulla. Koska noin tukalassa tilanteessa saattaa pankissa mennä useampikin päivä ja Afrikassa on kovin kuuma, eivät säily kukat hengissä ilman apuani. Kyllä pitää suihkutella niitä ahkerasti ja välillä voi tujauttaa suihkepullosta omaan naamaankin. Ei tukkeudu huokoset, pysyy virkeämpänä ja jaksaa toimia tukihenkilönä.

Toki tässä vähän mietityttää nuo tietoturva-asiat, että miten ihmeessä hän juuri minulle osasi kirjoittaa, kun en ole koskaan Afrikassa käynytkään. Ainut mahdollinen selkeä linkki tuntuisi olevan se, että olen niin kovin monta kertaa katsonut elokuvan Minun Afrikkani. Siitä sen täytyy johtua eli on ilmiselvästi tapahtunut jokin tietovuoto. Ovat varmasti saaneet selville koko elokuvan aikaisen toimintani. O-ou.

Vaikka mitäpä siitä, voin sen kyllä itsekin avoimesti kertoa, niin ei tarvitse hakkereiden kallispalkkaista aikaa siihen tuhlata. Niin että kyllä on täysin normaalia saada keskivaikeita sydämentykytyksiä Robert Redfordin kaartaessa jeeppiautollaan paikalle ja hiukan lipaista tv-ruutua aina, kun hän on lähikuvissa. Eikä ole mitään kummallista siinäkään, että tuntee sairaalloista mustasukkaisuutta herra Redfordin astuessa sen kovin laihan naispäähenkilön (kuka ikinä onkaan ja mitä väliä, menisi vain kotiinsa) telttaan siellä aavikolla. Eikä sitäkään tarvitse yhtään hävetä, että herra Redfordin menehdyttyä itkee valtoimenaan. Joka kerta.

Tietoturva-asiat täytyy pitää kunnossa, sitähän se entinen digimieskin sanoi. Ja sanottuaan sen, hän aina lähti tarkistamaan toimiston kahviautomaatin tietoturva-asiat. Kerran hän sieltä yllättikin hakkerin, joka oli päässyt tunkeutumaan kahviautomaatin syövereihin. Mutta onneksi se oli vain aulapalveluemäntä, joka oli lisäämässä kahvipapuja suodattimeen. Huh, siitäkin hakkeroinnista selvittiin säikähdyksellä. Eipä sitten muuta kuin kaatamaan tuoretta kahvia kohti sitä omassa naamassa olevaa tietoturva-aukkoa. Jonka muuten voi helposti tukkia kasvomaskilla, kuten paljon viime aikoina on suositeltukin tekemään.


Turvallista marraskuuta ja pysykää terveinä!

terveisin Wulffin verkkokaupantäti

 


 

Energiansäästöviikko
 

Kyllä on tullut meille aika huolestuneita kyselyjä, että onko verkkokaupantädillä kenties jokin katarri tai muuten vaan menopaussi, kun on ollut niin hiljaista viime aikoina. Eräskin Tiina Pohjanmaalta kyseli, että onkohan täti jollain pidennetyllä hermolomalla ja arveli myös kohta joutuvansa itsekin sellaiselle, ellei ala jutunjuurta tädin blogiin löytymään pikapuoliin. Tiina oli sieltä jo lähdössä tilannetta paikan päälle selvittämään tarvittaessa. Kyllä ei passaa pohjanmaalaisille ryppyillä, sen vaan sanon.

On esitetty arvauksia, että täti on lymyillyt lipittämässä Peñis-Coladaa, tai uimassa Saimaalla norppalivessä, tai vikittelemässä nuoria digimiehiä sen aiemman tilalle. Kyllä osuu tuo viimeisin vaihtoehto eniten oikeaan, vaikkeivat huonoja arvauksia ole nuo muutkaan. Vaikeuksia on paljolti ollut ilman digimiestä olla, kun tuo korona pahasti katkaisi uuden digimiehen metsästyksen. Kyllä on elämästä nyt puuttunut kaiken maailman intterwebs-analyyshit, datatiedostot, bitit ja botit. Pakko on ollut itse väännellä verkkokaupan nippelit ja nappelit kaakkoon ihan peräpäätuntumalla ja huudattaa Helmiradiota. Että ei ole helppoa ollut. Onneksi nyt on jälleen digimiehenmetsästyskausi avattu ja tässä nyt tarkkaillaan soveltuvia bittinikkareita sillä silmällä. Tärkeimpänä ominaisuutena bittihommissa pitäisin slipoverin käyttöä.

No nythän on sitten kuulemma energiansäästöviikko meneillään ja pyyntönä on etsiä ne suurimmat energiasyöpöt. Sekin vielä. Ihan kuin ei olisi tarpeeksi kestämistä tässä koronaeristäytymisessä ja etätöihin hautautumisessa ja lonkkaviassa. Nytkö tässä pitää sitten vielä valotkin sammuttaa ja istua kaamoksen keskellä pimeässä? Keskittymistä edistävät ja taustamelun häivyttävät kuulokkeet korvilla, kasvomaski naamalla ja suojavisiiri varmuuden vuoksi molemmin puolin päätä? Ja entä jos olenkin juuri minä se suurin energiasyöppö, jota tässä nyt haetaan? Kun minullahan on joka päivä tapana piilotella energiapatukoita sinne tänne pahan päivän varalle ja sitten aina viimeistään iltapäivällä syön ne kaikki. Että kyllä siinä energiaa tulee syötyä melkoisesti. Ja sitähän se entinen digimieskin väitti, että syön häneltä kaiken energian. Mikä ei kyllä pitänyt yhtään paikkaansa. En missään vaiheessa hänen patukoihinsa koskenut. Joskus vain vähän kurkistelin sermin yli tai ali, eihän sellaisesta haittaa ole.

Hyvää energiansäästöviikkoa ja alati synkkenevää syksyä kaikille!

Terveisin Wulffin verkkokaupantäti

 


 

Uusia harrastuksia uusiin kalentereihin
 

Sehän on sillä tavalla, että ilman hyvää ajanhallintaa on vaikea sovitella aikatauluihin uusia trendikkäitä harrastuksia. Suosittelen ehdottomasti mm. seuraavia lajeja, koronasuositukset ja rajoitukset huomioiden tietenkin:

  • Untoilu. Etsitään jostain Unto-niminen henkilö ja hengaillaan hänen kanssaan. Toistetaan Untolle sopivan aikataulun mukaan.
  • Halibandy. Juostaan pitkin pelikentää ja pyritään halaamaan vastapuolen joukkueen edustajia niin usein kuin mahdollista. Peli päättyy, kun ei enää huvita pelata. Peli päättyy aina tasapeliin ja kaikki ovat voittajia.
  • Pullalautailu. Matkalla töistä kotiin poiketaan jokaiseen mahdolliseen kahvilaan ja syödään pulla kussakin. Näin pysyy pullanhimo poissa.
  • Nesteratsastus. Ravataan koko ilta pubista toiseen keppihevosen kanssa (tai ilman). Välillä annetaan mennä laukalle ja hirnutaan kovaäänisesti. Tätä lajia suositellaan vain viikonloppuun. Palautumisoireita saattaa esiintyä.

Juuri tätä varten on kyllä kalenteri hankittava. Kaikki nuo harrastukset ja vielä töitäkin pitäisi ehtiä. Lohduttavaa toki on se, että saat kalenterit 2021 syyskuun ajan -12 % tarjoushinnoin!

 

Terveisin Wulffin verkkokaupantäti

 


 

Verkkokaupantädin taukojumppa

Hei kaikki etätyöskentelijät, otetaankos tähän väliin pieni taukojumppa? Se nimittäin estää ihmiskehon eteläisten mannerlaattojen leviämistä. Taustamusiikiksi suosittelen erästä mukavaa biisiä vuodelta 1971>> ja olenkin jo tehnyt siitä vaGetUpDesk_Single_mustapaan käännöksen, joka samalla toimii jumppaohjeena. Ja lähtee än yy tee nyt:

"Get up, out of your seat" eli nousepa nyt ylös siitä tuolista niinku olis jo.

"Get up and get down" eli nyt kun vaivoin olet saanut itsesi hinattua tuolista ylös, lysähdä samantien takaisin alas.

"Get up and move your feet" eli ei muuta kuin ylös vaan taas ja nyt pitäisi vähän liikutella jalkoja ennen lysähtämistä alas.

"Rise, rise, rise" tämä on hieman ongelmallinen kääntää, kun en yhtään ymmärrä, miten riisi tähän jumppaan liittyy. Mutta jos itsellesi jotain tulee mieleen, toteuta vapaasti.

"Shake your hips" eli yritäpä nyt heilutella niitä mannerlaattojasi ja sitten voit hipsiä hakemaan pirtelön.

"You ain't too old, you ain't too hip" eli et sinä mikään vanha ole, vaikka varmasti siltä tuntuu. Etkä myöskään välttämättä hippi.

"I ain't asking for a cartwheel, a somersault or no flip" eli eipä kyllä kumminkaan ole syytä heittää kärrynpyörää tai kuperkeikkaa. Ainakaan ilman tapaturmavakuutusta.

No niin, taukojumppa loppuu tähän, ei kai tuollaista enempää jaksa! Ja pienenä vinkkinä, että helpommalla tässä jumpassa pääsee tuollaisella kuvan sähköpöydällä. Se liikkuu ylös ja alas vain nappia painamalla, itse voi vain nojailla siihen. Se toimii mainiosti myös henkilökohtaisena baaritiskinä nyt, kun baariin ei pääse.
 

Heippa ja pysykää terveinä!

Terveisin Wulffin verkkokaupantäti

 


 

Helmikuu 2020

Karkausvuoden kauhein karkaus

Kylläpä nyt myrkyn lykkäsi. Juuri kun olen puolentoista vuoden aikana vihdoin saanut firman nuoren digimiehen kasvatettua talon tavoille, niin eikös hän ilmoita karkaavansa muualle. No kun kuulemma ohjelmistoalalla on niin kova imu. Kyllä vähän ihmettelen sellaista imua, kun ei ole tuntunut minkäänlaista vetoa verkkokaupantädin lonkkanivelissä, ei ainakaan ohjelmistoalan suunnalta. Eikä ole kukaan pyrkinyt muutenkaan imuttelemaan pitkään aikaan. Mutta tiedän toki, että ohjelmistoalalle on kyllä aikojen saatossa monta hyvää miestä menetetty. Sinne ne häipyvät näppäimistöt savuten, rillit huurussa ja sellainen tietynlainen kiilto silmissään. Kirjoittelevat pelkkiä ykkösiä ja nollia vuorokaudet ympäri. Vaihtavat kahden litran kahvimukinsa kolmen litran kahvimukiin ja syövät kinkkupizzaa suoraan laatikosta, nypittyään ensin ananakset ja oreganot pois. Katoavat sitten bittiavaruuden linnunradoille, yhteydet alkavat pätkiä ja lopulta heistä ei ikinä enää kuulu mitään.

Että kyllä olisi todellakin ollut digimiehen parempi pysyä toimistotuotteiden alalla. Siinä on sentään jotain tolkkua ja onhan se paljon selkeämpi ja helpompi sukulaisillekin selittää. Pahoin pelkään, että kun digimies seuraavissa sukujuhlissaan kertoo olevansa nyttemmin ohjelmistoalalla, alkavat sukulaiset pyöritellä päitään hämmentyneinä ja silmät suurina. Lähtevät muka hakemaan kahvia lisää ja karkaavat takaovesta sillä välin. Puhuvat selän takana, että siinä meni kyllä hukkaan hyvä sukulaismies ja samaan hengenvetoon toteavat, että voi voi kun hänellä oli se mahdottoman mukava verkkokaupantätikin.

Kai tässä pitää läksiäiskakutkin hommata ja väsätä jonkinsortin läksiäislaulu. Tulee kyllä ensisijaisesti mieleen Ressu Redfordin (se Robert Redfordin turkulainen sukulaismies, joka onneksi älysi olla lähtemättä ohjelmistoalalle) biisi:

Laulan sulle tämän laulun
Oo mun ystävä ja kuule
Vaikka sua mä liioin kuunnellutkaan en
Nyt vasta huomaan kuinka sua mä tarvitsen

Hei älä mee, tai viet multa kaiken analytiikkaosaamisen
Ilman sua, elää en enää Googlessa voi
Älä mee, tai viet multa kaiken digitaalisen
Ethän mee, sä et jättää mua interwebsiin saa


Täytyypä alkaa katsella uusia digimiehiä sillä silmällä. Pitäisköhän oikein laatia jokin ilmoitus: "Hei sinä reipas ja rohkea digimies Etelä-Suomesta! Sinua etsii tositarkoituksella eräs vakavaraisen yrityksen verkkokaupantäti. Vaatimukset: Osaat kesyttää Googlen. Hallitset kaikkien asioiden analysoinnin. Ymmärrät kaikenmaailman ihmenippeleiden ja -nappeleiden päälle. Ystävystyt helposti vanhempien tätien kanssa ja vastaanotat heiltä mielelläsi kokemukseen perustuvia elämänohjeita kaikilta elämänalueilta. Suostut kuuntelemaan 80-luvun musiikkia vähintään kaksi tuntia päivässä. Osaat kiertää toimistoa ympäri myös vastapäivään (aiempi digimies ei oikein osannut). Käytät kenties ajoittain slipoveria, mielellään ainakin juhlapyhien aattoina.

No niin, jään odottelemaan hakemusryöppyä!

Terveisin Wulffin verkkokaupantäti
 


 

Pyöreitä vuosia ja vihreitä ajatuksia

Kirjeen_kansikuva_01-2020

 

Niin sitä sitten on aloitettu uusi hieno vuosikymmen 2020, koska se vanha oli kyllä aivan loppuun kulunut ja so last season. Tänä vuonna Wulff täyttääkin pyöreitä vuosia eli peräti 130 vuotta! Kyllä tuollainen kunnioitettava ikä yrityksellä aiheuttaa jo sen, että toimistolla on oltava jatkuvasti

 kuulosuojaimet päässä, kun muuten kuuluu koko ajan hillitöntä historian havinaa ja huminaa. Firman nuori digimies luulee, että se ääni tulee hänen lempilaitteestaan kahviautomaatista, mutta ei tule. Ensin itsekin luulin, että voihan se ääni olla peräisin vasemmasta lonkkanivelestäni, kun jollain mittarilla laskettuna silläkin on jo sen verran ikää, että jotain narinaa sieltäkin saattaa kuulua. Mutta kyllä en ala uutta lonkkaniveltä hankkimaan, kun en tiedä mihin jätteeseen se vanha alkuperäinen pitää lajitella vai että saako sen mukaan muistoksi kirjahyllyn reunalle. Ja että onko se uusi nivel varmasti ympäristöystävällinen kestävän kehityksen vehje. Tai jospa sen saisi vaikka kierrätyskeskuksesta hankittua, kun pitäähän maapallon tulevaisuuttakin ajatella.

Kyllä olen ylpeä ollessani töissä yrityksessä, joka 130 vuoden työkokemuksellaan ajattelee maapallon ja meidän kaikkien tulevaisuutta. Tuotevalikoimaan lisätään ympäristöystävällisempiä tuotteita jatkuvasti, tehdään CO2-päästöraportteja, on ympäristölaskuri ja on Posti Green -kuljetukset. Aiemmin jo kerroinkin omasta aurinkovoimalastamme, josta saamme toimistomme kaikki sähköt meluttomasti ja saasteettomasti. Henkilöstölle tarjotaan vihreänä vaihtoehtona kaasuautoja ja pihasta löytyy myös sähköautojen latauspiste. Ladattavia potkulautojakin on saatavilla lyhyempiin työmatkoihin sekä modernisti myös mahdollisuus etätyöhön, joka puolestaan vähentää pääkaupunkiseudun ruuhkia ja pakokaasuja sekä lisää työhyvinvointia.

Kaiken tuon lisäksi toimistoon on nyt sitten hankittu niitä sellaisia painohulavanteita, jotka ovat kovasti trendikkäitä ja kuulemma laihduttavat vyötäröä. Kyllä olen sitä yhtäkin pinkkiä vannetta tuijottanut monena päivänä varsin tiiviisti ja pari kertaa pyöritellyt sitä pitkin lattiaakin edestakaisin, mutta vielä ei ole vyötäröltä lähtenyt senttiäkään. Täytyy jatkaa vaan sitkeästi, kai se siitä sitten lähtee. Onhan tässä vielä aikaa kesäkuntoon päästä. Ja vuosikymmenhän on vasta aluillaan, että vielähän ehtii vaikka mitä.

Niitä suklaakonvehteja ei nyt sitten enää pidä minulle antaa yhtään. Se niiden kokonaisena nielaiseminen ei ilmeisesti toiminut kalorittomuuden suhteen, vaikka siinä uskossa elin koko joulukuun ja osan tammikuutakin. Ja nyt ei sitten mahdu hiihtohousut jalkaan. No eipä kyllä ole hiihtokelejäkään, että ei sen puoleen. Niitä odotellessa, oikein hyvää alkanutta vuosikymmentä! Me Wulffilla pyrimme tekemään työpäivästäsi paremman.

Terveisin Wulffin verkkokaupantäti

 


 

Joulumieltä

No se on sitten taas ihan pian joulu ja pitäisi saada se kuuluisa joulumieli kytkettyä päälle. Siksi olenkin moneen kertaan muistuttanut firman nuorta digimiestä, että työpaikalla pitäisi käyttää tonttulakkia ja mielellään myös punaisia vaatteita vähintään viikon ajan ennen joulua. Lisäksi pyysin, että jos hän voisi juoksennella tuossa sermien takana sillä tavalla nopsasti edestakaisin, että tonttulakki ihanasti vilahtelisi sermien takaa ja luulisi aivan, että oikea tonttuhan se siellä kurkkii. Ja silloin tällöin hän voisi tipahduttaa konvehdin tai pari siitä sermin yli, kyllä ei haittaa olisi siitä yhtään. Eikä sellaisista yllärikonvehdeista tule edes kaloreita, kun kroppa ei ollenkaan ehdi tajuta mitä tapahtui. Ainakaan, jos nielaisee ne kokonaisina.

Tarkensin myös, että mitä lähemmäs joulua mennään, olisi hyvä hänen siinä juoksennellessaan hieman myös varovasti koputella sermien takana ja sanoa matalalla äänellä hitaasti hou hou hou, onko täällä kilttejä tätejä. Kyllä valehtelisin, että on on, täällä on! Eikä olisi lainkaan huono idea joku vaatimaton kukkalähetys sieltä sermin takaa ojentaa verkkokaupantädille. Mutta sen pitää sitten kyllä tietenkin olla se ainoa oikea joulukukka eli valkoinen hyasintti. Ja sen tulisi olla juuri sopivasti auennut, eikä saisi olla liikaa nupussa. Ja mielellään siinä voisi olla ruukku valmiina, että heti pääsisi kastelemaan. Ja työpäivän päätteeksi hän vielä hyvin ehtisi vaihtaa asusteensa vitivalkoisiin, ripustaa selkäänsä pienet untuvasiivet ja laulaa käytävällä hoosiannaa kirkkaalla ja kuuluvalla äänellä. Ratiritirallakin käy, mutta kyllä ei mielellään se suruisa varpusparvihymni, jossa annettujen siemenien lopullinen osoite on kyllä äärimmäisen epäselkeä.

Kyllä tulisi joulumieli näin vähällä vaivalla! Mutta ei nyt vaan toimi yhtään tämä jouluyhteistyö, ei kuulemma pysty. On muka liikaa töitä, eikä selvästi muutenkaan kiinnosta vanhempien tätien jouluasiat. Lähti sen sijaan keittiöön hakemaan kahdeksatta kahvikupillistaan ja kyttäämään pipareita. Mutisi mennessään, että joulumieli tulee sisältäpäin. No varmaan juu, mutta kyllä siellä sisälläpäin pitää ensin lähtökohtaisesti olla tarpeeksi suklaata. Yksin tässä saa taas puurtaa joulumielensä eteen ja omien töiden ohella heitellä itse itselleen yllärikonvehteja sermin takaa ja juosta toiselle puolelle syömään ne. Että kyllä ei joulupukin kiireet ole mitään tähän verrattuna.

Hyvää joulua ja onnekasta uutta vuotta!

Toivottaa Wulffin verkkokaupantäti

 


 

Synttärit synttärit synttärit!!!

Hupsista, nythän on marraskuu 2019, eikö? Se tarkoittaa sitä, että Wulffinkulman verkkokauppa täyttää jo 10 vuotta! Täytyykin heti tilata kakut, tötteröhatut, skumpat, taikuri ja torvisoittokunta. Kunhan eivät vaan sitten soita kovin lujalla. Eikä mitään ärsyttäviä biisejä. Soittolistalla saa olla Bon Jovia ja Elvistä. Muuten on kyllä hyvin vaikea päästä minkäänlaiseen juhlatunnelmaan. Ja sen taikurin on sitten turha mitään pupujusseja tänne taikoa, kyllä en ala niitä kaneja pyydystelemään lattioilta enkä katselemaan sitä jatkuvaa lisääntymisliikehdintää. Taikokoon hatustaan mieluiten ruukkukukkia ja vaikka niitä sellaisia mukavia Hunks-herroja.

Vaikka dementiatartuntaa on varsinkin näin syyspimeällä kovasti liikkeellä, niin verkkokaupan avaamisen muistan kuin eilisen päivän. Kyllä tuli koko edellinen yö valvottua ja mietittyä, toimiiko kaikki integraationippelit ja -nappelit varmasti. Ja entä jos ei kukaan tulekaan ostoksille. Mitä jos internet kaatuu. Tai mitä jos kaadan kahvit vahingossa internetin päälle. Tai alienit hyökkäävät. Ottavat verkkokaupan haltuun ja vievät sen Jupiteriin, jossa ei aiemmin ollut yhtään verkkokauppaa. Oli siis pakko tehdä varasuunnitelma. Jos jotain menee pieleen, kyllä lähtee verkkokaupantäti tai siinä vaiheessa entinen verkkokaupantäti Ooo Las Palmasiin heti aamulennolla ja tilaa vähintään kolme Peñis-Coladaa.

Maanantaina 23.11.2009 klo 8.00 oli työpöydän äärellä hyvin hermostunut verkkokaupantäti, joka tuijotti ruutua silmät teevadin kokoisina ja hengittämättä kertaakaan pariin tuntiin. Erilaisia kukkamekkoja pursuileva matkalaukku oli pöydän alla valmiina ja taksin numero puhelimen pikavalinnassa. Mutta sitten  tilauksia alkoi tulla tasaiseen tahtiin ja vehkeet pelittivät. Tuossa vieressä firman nuori digimies kieltää minua ehdottomasti käyttämästä sanaa vehkeet. Rauhoitan häntä kaatamalla lisää kahvia hänen kahvikuppiinsa, jonka vetoisuus on yksi litra.

Paitsi on tässä kyllä yksi asia viime aikoina vähän hiertänyt. No se, kun esihenkilöni ei näytä käyttävän heijastinta. Olen kyllä tehnyt selväksi hänelle, että sellaisesta voi joutua vankilaan. Ja että minä en sitten ala siellä vankilassa ramppaamaan alvariinsa tuomassa viiloja ja lakanaköysiä. Kun eihän se verkkokauppa sillä tavalla pyöri, että tädit vaan istuvat ja nauttivat kakkua.

Ai niin, pitikin tilata se synttärikakku. Hyvää verkkokaupan synttäriä meille ja teille!

 


 

Käydään kierroksillakulho

No nyt on sitten verkkokaupantätikin päivitetty Windows kymppiin. Operaatio meni ihmeen hyvin eikä tullut komplikaatioita. Mutta kyllähän tämä on paljon huonompi käyttöjärjestelmä kuin vanha kunnon Windows seiska. Konekin aukeaa nykyään niin paljon nopeammin, ettei enää ehdi sillä välin kermakahvia juoda kaikessa rauhassa eikä ajatella juuri lainkaan Pentti Hietasta eikä varsinkaan syyskukka-asioita. Ettei nyt vaan tällaisesta alkaisi pukata stressiä ja sitä myöten ihottumaa, vatsahaavaa tai jotain katarria. Seuraan tilannetta ja kyllä laitan kalenteriin ylös kaikki havaitsemani muutokset mielentilassa, verenpaineessa ja aineenvaihdunnassa.

It-osasto tosin väittää, että heidän stressinsä puolestaan väheni huomattavasti tämän päivityksen myötä. Heillä on kyllä tapana liioitella asioita. Kun ainahan heiltä tulee niitä hirveän ikäviä varoitusviestejä, ettei muka saisi avata rikkaiden prinssien lähettämiä sähköpostiviestejä eikä ainakaan liitetiedostoja. No mutta onhan ne nyt pakko avata, kun ei voi muuten tietää mitä asiaa heillä on verkkokaupantädille. Ja useinhan niillä mukavilla prinssiraukoilla on valitettavasti kaikki rahat jossain tärkeässä projektissa jumissa ja pyytävät pientä lainaa henkensä pitimiksi. Eihän se oikeastaan ole edes laina, vaan pikemminkin sijoitus. Prinssit ovat kaikista vaikeuksistaan huolimatta varsin positiivia ihmisiä. Uskovat asioiden järjestyvän hyvinkin pian ja mahdollisesti siihen suuntaan, että saattaisivat jopa kosia! Niin kyllähän sellainen asia on otettava huomioon, koska ei niitä prinssejä kuitenkaan kaikille riitä. Että kyllä saa it-osasto katsoa peiliin, jos jäävät ilman omaa prinssiä.

Mitähän vielä piti kertoa? Ai niin. Meidän uusi toimisto täällä Espoossa on hyvin moderni ja viihtyisä. Mutta kyllä olen havainnut sellaisen hyvinkin negatiivisen asian, että tätä uutta toimistoa pääsee kiertämään käytävää pitkin ympäri, tarvitsematta missään vaiheessa kääntyä takaisin tulosuuntaan. No ongelmaksi on muodostunut se, että juuri kun pitäisi paikallistaa esimerkiksi tuo meidän digimies, hän on lähtenyt toimistokierrokselle. Ja häntä etsiessä saattaa kulua jopa tunteja, koska useimmiten kierrämme samaan suuntaan. Olen kyllä häntä yrittänyt useaan otteeseen neuvoa, että hänen tulisi kiertää vastapäivään, kun minulle ei sellainen oikein sovellu. Nuoriso ei vaan ikinä kuuntele hyviä neuvoja! Mutta kyllä vanhempien tätien pitää voida kiertää myötäpäivään. Varsinkaan kesken kierroksen en voi mitenkään välillä alkaa suuntaa vaihtamaan, kun siinä menee suuntavaisto ihan sekaisin, joutuu pian eksyksiin ja myöhästyy palaverista. Tai saattaa mennä lonkka jumiin tai voi matkalla kuolla janoon. Olen kyllä kokeillut nopeuttaa kävelyvauhtia, mutta eihän tuota nuorisoa mitenkään voi saada kiinni. Kunnes - TA-DAA ja TI-DI-DI-DIT-TI-DII - keksin laittaa jättisuuren kulhollisen karkkia yhteen kohtaan käytävää, niin nythän siitä nimenomaisesta paikasta löytyy kätevästi sekä digimies että moni muu aiemmin kadottamani henkilö.

Jos sinäkin hukkaat ihmisiä työpaikallasi tai et saa heitä edes juoksemalla kiinni, tilaa äkkiä houkutuskarkit täältä >>

 


 

Syyskuu 2019

Muutto ja muita muutoksiaKartta

No justiinsa. Se on taas tuo firman digimies ollut kaksi viikkoa pois näköpiiristä. Ensin viikon työmatkalla Ruotsin konttorillamme ja sitten heti perään toisen viikon etelässä lomalla. Oli kuulemma Kyproksella ollut 30 astetta enemmän lämpöä kuin Suomessa. Ja nyt joudun tässä sitten koko ajan vahtimaan, ettei hän putoa tuoliltaan nestehukan runtelemana ja minulle napsahtaisi heitteillejättösyyte ja joutuisin mielentilatutkimuksiin ja iltapäivälehtien lööppeihin. Kyllä olisi muutakin tekemistä ja silmätkin tässä jatkuvassa tuijotuksessa väsyvät. Ruotsin lämpötiloista hän ei maininnut sanallakaan, joten ihan varmasti siellä on hilluttu pelkästään sisätiloissa jossain viikon kestävissä rapujuhlissa eikä ole lämpötiloista tai nähtävyyksistä mitään havaintoa. Kyllä on taitanut jäädä kaikki ne ihanan iloiset silliaamiaiset ja muut kuninkaalliset asiat kokematta.

Ja tällä välin verkkokaupantäti on yksin joutunut verkkokauppaa pystyssä pitämään ja kohtaamaan kaikenlaisia digitaalisia hankaluuksia. Toisaalta kahvi on riittänyt paremmin ja Helmiradiotakin on saanut kuunnella ilman häirintää. Mutta kyllä tässä vähän on mm. keskivaikeiden urli-asioiden kanssa saanut painia. Ja sitten vielä it-osastolta pamauttivat karmean uutispommin, että minun pitää vihdoin suostua päivittämään koneeni käyttöjärjestelmä uuteen, koska vanhasta loppuu kaikenlainen tuki. No enpä tiedä onko tässä minkäänlaista tukea kaikkina näinä vuosina muutenkaan saanut. Yritin sanoa, että vanhassa vara parempi ja etten minä mitään tukea tarvitse. Tulevat silti kuulemma kohta hakemaan koneeni. Voi kamala. Tulen kyllä vaatimaan nukutusta tai ainakin paikallispuudutusta ennen operaatiota.

No onneksi digimies kuitenkin osasi pääkonttorillemme vielä suunnistaa poissaolonsa jälkeen, vaikka koko putiikki oli tällä välin pakattu muuttolaatikoihin ja siirretty Vantaalta Espooseen. Juu. Oikein itse kaupunginjohtaja kävi toivottamassa meidät tervetulleeksi ja istutti puun Wulffin uuteen pihaan. En tiedä mikä puu se mahtaa olla. Mutta sen tiedän, että minä en ainakaan sitä ala kastelemaan. Ja tuskin alkaa meillä ensi viikolla aloittava uusi toimitusjohtajakaan, vaikka hän nainen onkin ja näin ollen varmasti hallitsee kaikkien muiden asioiden lisäksi myös puutarha-asiat.

Lähden nyt uusista viihtyisistä keittiötiloistamme hakemaan sopivan määrän foliota pääni ympärille, kun kuuluvat asentavan firman katolle isoja aurinkopaneeleja luontoystävällistä ja omavaraista sähköntuotantoa varten. Kyllä en ota minkäänlaisia säteilyriskejä. Ja sekin on vielä selvittämättä, että joutuuko täällä sisätiloissa nyt sitten aurinkopaneelien vuoksi käyttämään aurinkovoidetta kesät talvet. Kyllä eivät ole helppoja tällaiset kaiken maailman uudistukset.

 


 

Ilman rusketusraitoja

Siinä se sitten oli. Juurihan tuo loma vasta alkoi ja nyt se jo loppui. Kyllä oli taas aivan liian kuuma. Ei tuollainen subtrooppinen ilmasto sovellu verkkokaupantädille yhtään. Paljon kotoisampi keli on joka ilmansuunnasta vihmova räntäsade ja pureva pohjoistuuli. Silloin on elämä paljon helpompaa. Ei tarvitse olla koko ajan kastelemassa ulkokukkia, eikä jatkuvasti aurinkorasvoja levittelemässä, eikä tuijotella kaihoisasti horisonttiin. Eikä tee läheskään niin paljon mieli hörppiä terassilla Peñis-Coladaa ananaskoristeella.

Kyllä ovat nuo työtoveritkin kesän jäljiltä taas aivan liian ruskettuneita. Ei näköjään ole sitten muistettu pysyä varjossa eikä käyttää suojakerrointa 1000. Vaikka asiasta tein hyvin laaditun muistion ennen lomia. Itse olen onnistunut pysymään varsin kalpeana, jopa sairaalloisen kalpeana, sanovat jotkut. Aivan varmasti ovat työtoverit siitä vähän kateellisia, vaikka yllättävän hyvin kyllä osaavat esittää, etteivät muka ole. Firman nuori digimieskin tuossa ihan selvästi vilkuilee siihen malliin, että toivoisi hänkin selvinneensä kesästä ilman rusketusta. Mutta naamasta kyllä näkee, että aivan taatusti on Borat-uikkareista ihan hirveät rusketusraidat. Sellaista se sitten on, kun ei osata yhtään varoa.

Mitä tulee kesäheiloihin ja muihin parisuhdeasioihin, niin minulle ovat jotkut tahot yrittäneet kovasti väittää, että sopisin yhteen sen erään mielensäpahoittajahahmon kanssa. No se ei kyllä pidä paikkaansa. Sellaista vastarannan kiiskeä ja joka asiaan puuttujaa en kyllä katselisi päivääkään. Sitä paitsi ei tässä nyt mitään miestä olla etsimässä, vaan töitä tekemässä hyvänen aika. Ei se verkkokauppa sillä tavalla pyöri, että verkkokaupantäti kyttäilisi pitkälahkeisia kaiket vapaa-ajat. Päinvastoin. Näin pitkän loman jälkeen pitää tehdä myös illat ja viikonloput ahkerana töitä, että nopeammin unohtuu kaikenlaiset turhat hömpötykset ja pääsee ihminen normaaliin stressitilaan, jota arjeksi kutsutaan.

 


 

Kerrassaan kesä

Voi jukranpujut! Yhtäkkiä sitä vaan huomaa, että on kesä. Ja apua, kohta alkaa kesäloma! Lienee myöhäistä alkaa suunnitella kesäkuntoon pääsemistä. No onneksi firman nuori digimies on rantakunnossa. Sehän riittää, että joku on. Sitä paitsi ei meillä verkkokaupantädeillä ole aikaa maata lahnana missään biitsillä, kun pitää toisella silmällä vilkuilla, että kaupassa on kaikki hyvin eikä kukaan ole siellä jumissa. Toisella silmällä pitää vilkuilla noita kesäkukkia, joita tuli jokakesäiseen tapaan ostettua keskikokoisen kukkakaupallisen verran. Eivät nyt sitten saa päästä nuupahtamaan eli kyllä on seisottava vahtimassa niitä yötä päivää vesikannu kädessä ja välillä hörpättävä siitä itsekin. Ja kovimman helteen ajan on syytä toisella kädellä kannatella päivänvarjoa kukkien yllä vähintään 24/7.

Että ei kyllä ole mitään lekottelua tuo kesäloma. Kyselin digimiestäkin vähän avuksi kesäkukkien kanssa. Ei kuulemma pysty. Sanoi lähtevänsä ulkomaille heti sillä minuutilla, kun loma alkaa. Ihme ramppaamista, juurihan tuo Ruotsissakin kävi. Kyllä olisi suositeltavaa pysyä kotimaassa ja tehdä puutarhahommia koko kesä. Se rentouttaa paljon enemmän kuin joku hämäräperäinen ulkomaanmatka, josta voi saada jonkun taudinkin. Esimerkkinä mainittakoon vaikka se mikä lie heponiitti A, B, C tai D. Se voi tarttua mistä vaan ulkomailla, kun eiväthän ne siellä käy ikinä saunassa. Mutta eihän nuoriso sellaista ajattele, menevät vaan ja sanovat, että elämä on laiffii.

Onneksi sain työnantajalta työsuhdetuulettimen. Sen kun vetää jatkojohdolla ulos, niin jaksaa paremmin kesäkukkavahtina seistä. Paitsi jos sataa kaatamalla. Silloin voin pitää pienen tauon tai ainakin käydä välillä grillaamassa lehtipihvin. Tietenkin voikukanlehtipihvin, niin lienen ensi kesään mennessä rantakunnossa minäkin ja samalla pelastanut maailman syömällä vähemmän lihaa. Jota ei kyllä paljon makkarassakaan välttämättä ole, että saatan vielä vaihtaa siihen. Ja sitten voin kilauttaa digimiehelle sinne ulkomaille, että muistaa lisätä aurinkorasvaa, pestä kädet ja olla liikkumatta missään ulkona klo 18 jälkeen. Eihän tuo kuitenkaan sellaisia muista, kun ihan varmasti mennä viilettää neonvihreissä Borat-uikkareissa yötä päivää. Kyllä olisi tuulipuku käytännöllisempi vaihtoehto, se kun suojaa monilta taudeiltakin.

Mutta nyt heitetään huolet hetkeksi nurkkaan, hyvää juhannusta ja hyvää kesää!

 


 

Ettei nyt vaan sattuisi mitäänGetUpSit_aktiivituoli_ml

Se on sitten tuo firman nuori digimies rällästänyt melkein viikon Ruotsissa. Lähti tutustumaan Ljungbyssä sijaitsevaan Wulffin logistiikkakeskukseen ja otti oikein videota someen. Kyllä on videon tekeminen helppoa hommaa, eihän siinä tarvitse osata muuta kuin painaa nappia ja kävellä eteenpäin. Arvelenpa vaan, että videokuvan ulkopuolella siellä on varmasti otettu aperitiivia, laulettu Helan gåria ja oltu olevinaan kruununprinssiä. Semmoistahan se siellä Ruotsissa aina on, olen kyllä televisiosta nähnyt. Ja varmasti on puhuttu ruotsia, vaikka se on ihan turhaa hienostelua, kun rallienglannilla pärjää aivan hyvin.

Toiset on täällä kotimaassa sillä välin tehnyt ihan normihommia ilman aperitiiveja. On optimoitu verkkokauppaa ja laitettu hienoja uusia tuotteita framille. Kyllä on muuten mainio keksintö tuo aktiivituoli! Se on ikään kuin keinutuolin, baarijakkaran ja nokkamukin yhdistelmä. Kun siinä työpäivän ajan aktiivisesti istuu, paranee keskivartaloketteryys kohisten. Sen käyttöä ei turvallisuussyistä suositella mahdollisten aperitiivien jälkeen eli Ruotsissa ei kyllä taida toimia. No, heillähän keskivartalot ovat toki muutenkin kunnossa, kun syövät pääasiassa vain silliä.

Täällä kotimaassa sen sijaan voisi aktiivituolia suositella toimistokäytön lisäksi esimerkiksi ravintoloiden tanssilattioille. Kyllä jaksaisi vanhempikin täti jorata pidempään, kun sen voisi tehdä istuen. Olenkin tässä jo harjoitellut Helmiradion tahtiin ja ainakin toistaiseksi olen aika hyvin pysynyt tuolilla. Vähän kyllä jännittää, jos sieltä yhtäkkiä tuleekin Born to Be Alive -biisi, se melko nopeatahtinen nuoruudenjytke. Ettei nyt vaan sattuisi mitään. Toisaalta on kyllä kiva saada vähän lisäjännitystä työpäivään, hui!

Digimiehen videon voit katsoa
täältä, jos kiinnostaa nähdä miten hienoa on Ruotsissa.

 


 

Pukeutumisvinkkejä (digi)miehilleDurable_04-2019_kuva

Se tosiasia on nyt ihan pakko sanoa, että ennen olivat asiat paremmin, kun miehet käyttivät toimistopukeutumisessaan slipovereja. Kyllä se on sillä tavalla, että slipoveri tekee miehen. Ainakin toimistomiehen. Rakennus- tai asvalttihommissa se ei välttämättä toisi juurikaan katu-uskottavuutta, vaikka slipoverin pukisikin niiden keltaisten haalarien päälle. Olen kyllä yrittänyt firman nuorelle digimiehelle ehdottaa slipoveripukeutumista, mutta ei nykynuoriso sellaista ymmärrä. Hanke ei ole mennyt läpi, vaikka olen hyvin ympäristöystävällisesti selittänyt, ettei sen tarvitse välttämättä olla perinteinen beigen värinen palmikkoneuleinen slipoveri. Että kyllä se saa olla nahkaakin, mielellään mustaa tai tummanruskeaa. Tosin se ei sitten ole slipoveri, vaan liivi. Mutta kelpaa ja tekee toimistomiehen sekin.

Hankkeesta keskusteleminen eteni sitten mielestäni vähän huonoon suuntaan, kun digimies alkoi ehdottaa, että nahkaliivin alle varmasti pitäisi pukea valkoinen muhkeahihainen paita, päähän kenties merirosvohattu ja mielellään ilmeisesti vähintään toisen jalan pitäisi olla puuta polvesta alaspäin. Ja että kulkukorttiin pitäisi kirjoittaa Jack Sparrow tai Captain Morgan.

Yritä tässä nyt sitten antaa pukeutumisvinkkejä. Antaa olla, kyllä nyt luovutan ja pistän Helmi-radiota kovemmalle. Varsinkin, kun tuolta sermin takaa taitaa juuri kuulua jonkinlaisia hiiohoi-huutoja. Voi hyvänen aika. Mitenkähän teillä muilla on työpäivä sujunut?

 


 

Tällä välin Pariisissa

Koska meillä on verkkokaupassa esittelyssä kuukauden kahvina tummapaahtoinen ja suklainen Pauligin Café Parisien, piti sitä verkkokaupantädinkin päästä maistamaan.

Ja yhtäkkiä tunnen olevani pienen pariisilaisen katukahvilan nurkkapöydässä, kaiken sen elämäniloisen ja kiireettömän puheensorinan keskellä ja tarjoilija tuo minulle juuri höyryävän kahvikupin, s'il vous plait. Kahvilta tuoksuvan höyryn läpi näen kadun toisella puolen vanhaan kiviseinään nojailevan komean baskeripäisen miehen, joka katsoo suoraan silmiini ja aavistuksen nostaa toista suupieltään hymyntapaiseen. Hämmennyn ja käännän katseeni kahvikuppiini, josta maistan siemauksen. Kahvin ihana suklainen makuelämys saa minut hetkeksi unohtamaan baskeripäisen herran. Suljen silmäni ja nautin hetkestä, niin kuin Pariisissa kuuluukin. La vie est belle, oo-la-laa! Hetken kuluttua huomaan, että baskeripäinen herra on siirtynyt vähän lähemmäs. Hän näyttää kävelevän suoraan minua kohti! Tämähän on ihastuttavaa, olenhan rakkauden kaupungissa! Sipaisen nopeasti hieman huulikiiltoa ja kohennan hiusten asentoa, olen valmiina tulla hurmatuksi ranskan kielellä. Mies tulee luokseni päättävin askelin, selvästi hänellä on aikomuksia suhteeni. Hän kumartuu kahvilan pöytään nojaten ja kuiskaa: "Voe mahoton, ku oot haaskan näköne."

Kyllä rävähti verkkokaupantädin silmät apposen auki. Hän huomasi juoneensa pariisilaiskahvinsa viimeistä pisaraa myöden ja sen myötä haihtui pariisilaishurmurit ja rakkaudenhuuma. Hetki kahvilassa oli muisto vain. Jäljellä olivat arkiset työt verkkokaupassa ja firman nuori digimies, jolla ei ole edes baskeria.

 


 

On projekteja ja sitten on partaprojekteja

Eihän tässä verkkokaupantäti ole ehtinyt kuin hädin tuskin selkänsä kääntää, niin sillä välin firman nuori digimies on kasvattanut kunnon parran itselleen. Tai eihän sitä oikein muille kuin itselleen voikaan kasvatella. Minä kyllä luulen, että tässä on nyt kyse siitä, että hän ilmeisesti kuvittelee pidemmällä parralla varustettuna näyttävänsä edes jossain määrin iäkkäämmältä ja saavansa täten lisää auktoriteettia. Antaa toisen nyt sitten haaveilla, kyllä unelmia pitää olla.

Toimistohommia paiskitaan joka tapauksessa tukka tötteröllä ja nyttemmin myös parta pörheänä. Kun eihän se verkkokauppa sillä tavalla pyöri, että pistetään vaan kauppa pystyyn ja jäädään tiskin taakse odottelemaan. Nyt onkin juuri käynnissä oikein suurprojekti, jossa lisätään ihan erkkinä tuotteille lisätietoja. Samalla tässä pääsee mukavasti esittelemään tuotetietouttaan nuorelle digimiehelle. Ja tuossa hän silti yrittää neuvoa minua kirjoittamaan hakukoneoptimoidusti niin, että Google tykkää siitä. Google ja Google. Tekisi ihan mieli sanoa ruma sana. Ja sanonkin. Voi Vitalis!

Kyllä tässä on sisältöjä kirjoiteltu niin verkkokauppaan kuin omaan ja muidenkin elämään jo kauan ennen kuin minkäänlaisia hakukoneita oli edes olemassa. On tämä maailma kummalliseksi mennyt, kun jonkun amerikanserkun keksimä hakukone nyt määrää kaikesta. Sen mielestä pitäisi kuulemma tuotteen nimeä toistaa tekstissä paljon, melkein joka lauseessa. Kyllä ei vanha äidinkielenopettajani lainkaan tykkäisi tällaisesta. Ei ennen vanhaan saanut toistaa yhtä ja samaa sanaa lauserakenteissa yhtenään, heti tuli punainen merkintä ja opettajan silmälasien takaa paheksuva katse. Ja jos NYT EN TEE niin, tulee digimiehen silmälasien takaa paheksuva katse. Hohhoijaa.

Eipä ollut toisaalta ennen vanhaan olemassa näitä verkkokauppojakaan, itse piti pyörällä polkea kirkolle ostamaan iso laatikollinen niitä Brunbergin Suukkoja. Olivat juuri silloin tarjouksessa, vaikkakin sillä alkuperäisellä nimellään. Löysin ne ihan ilman minkäänlaisia hakukoneita. Ja ihan itse piti kävellä kaupan nurkan taakse, avata laatikko ja syödä seitsemän Suukkoa peräkkäin. Sitten tuli kamalan huono olo ja piti vähän yrjötä sinne kaupan nurkan taakse. Ihan itse piti se avattu laatikko toisessa kädessä polkea pyörällä takaisin kotiin ja syödä loput heti, kun olo vähän tasoittui.

Jaaha, digimies lähti täyttämään kahden litran kahvimukiaan ja arvatenkin sukimaan partaansa peilin eteen. Minäpä taidan sillä välin äkkiä kirjoittaa ihan mitä lystään.

 


 

Ystävänpäiväksi uusi radioMitä olisi

Kyllä tässä on nyt sitten tilattu uusi radio työpaikalle ja vieläpä sellainen hyvin vanhanaikainen, jossa ei ole mitään digitaalista. Sitä kun ei onneksi pysty käyttämään työpaikan nuorisojengin edustajat, kun eivät osaa säätää niitä pyöreitä analogisia namiskoita. Tämä kaikki alkoi siitä, kun täti-ihminen laittoi toimistolla Helmiradion 80-luvun ihastuttavat biisit soimaan ja lähti hyväntuulisena hakemaan kahvia keittiöstä, niin eikös sillä välin firman nuori digimies ollut vaihtanut radiokanavaa ja keittiöstä palaavan täti-ihmisen korvat halvaantuivat, kun sieltä tuli jotain nuorisojengien suosimaa kamalaa teknohippijuppimusiikkia. Koko työpaikka hytkyi niin, ettei meinannut kahvi pysyä kupissa eikä vanhat amalgaamipaikat hampaissa. Siinä kyllä romuttui tädin mielikuva Olivia Newton-Johnista ja John Travoltasta tanssimassa ja laulamassa viehkeästi toisilleen nahkavetimissään ja kuohkeissa kampauksissaan. Oi voi. Siksipä juuri on tuo edellä mainittu analoginen radio tilauksessa, digitaalinen radio on piilotettu lukittuun kaappiin ja täti-ihminen istuu avaimien päällä. Sieltä ei nuorisojengi arvaa niitä etsiä.

Muuten tässä kyllä ovat hommat sujuneet ihan ok. Verkkokaupan uusi layout on saanut paljon kiitosta ja itsekin tykätään siitä. Aika paljon on palauteviesteissä digimiehelle lähetelty terveisiä, että vähän vähempikin riittäisi. Mutta onhan se toki myönnettävä, että hän on kyllä aika mukava. Musiikkimaustaan huolimatta. Melkein pitää ihan todeta, että kyllä digimies saattaa hyvinkin olla ihmisen toiseksi paras kaveri.

 


 

Digimiehen paluu ja verkkokaupan uudistus

Niin se vaan on vuosiluvussa taas uusi numero opeteltavana. Ja firman nuori digimieskin palasi vihdoin etelänmatkaltaan takaisin töihin. Levänneenä ja ruskettuneena tietenkin. Kyllä ei selvästikään ole lomallaan yhtään miettinyt, miten se verkkokaupantäti siellä kotimaassa jakselee. Siellä sitä on yli viikko retosteltu ilman paitaa ja varmaan ilman housujakin. Mutta ei kyllä taatusti ilman tiedätte kyllä mitä coladaa ja kaikenlaisia huimausaineita. Ja kauankohan tuosta kaikesta toipumiseen taas mahtaa mennä. Tosiasiahan on, että parasta lääkettä lomailusta toipumiseen on rapsakka työtahti ja TA-DAA, kohta hän ei muista lomalla ikinä olleensakaan.

No nyt onkin oikein sopivasti täysi tohina päällä ja verkkokaupan ulkoisen olemuksen kasvojenkohotus on juuri saatu valmiiksi! Namiskat, nippelit ja nappelit ovat saaneet uuden värityksen ja muutenkin on yleisilmettä raikastettu. Pistää kyllä vähän miettimään, josko verkkokaupantädinkin yleisilmettä vielä saisi modernisoitua ja raikastettua. Mutta siihen projektiin ei kyllä koodarin palkkaaminen riitä, tarvitaan vähintään kirurgi, kampaaja ja kierrätysasiantuntija. Ehkä sellainenkin päivä vielä koittaa, mutta ei kannata henkeä pidätellen odotella tai loppuu happi. Sen sijaan kannattaa käydä vilkaisemassa verkkokaupan uudistunutta ilmettä ja osallistua arvontaan, jossa voittaja saa laatikollisen Presidenttikahvia ja Pauligin kahvirasian!

 


 

Nythän on jouluLanttu

Sen vaan sanon, että kyllä on tämä syksy mennyt niin nopeasti, ettei edes harmaita hiuksia ole ehtinyt tulla lisää. Juurihan sitä vasta palattiin kesälomilta, oli hellettä ja hyttysiä. Ja juurihan vasta tuo firmaan palkattu nuori digimies aloitti kaikkien asioiden analysoimisen. No nyt se on sitten vissiin analysoinut riittävästi, kun kuulemma aikoo pitää kaikki välipäivät vapaata ja vieläpä sanoo lähtevänsä kaukomatkalle kauas lämpimään. En oikein usko, että on yhtään hyvä idea. Kyllä joulu pitää aina viettää Suomessa, eikä missään palmun alla uima-altaan reunalla. Eihän siellä ole lunta eikä jäätä, paitsi epämääräisissä discoissa ja Gin & Tonicissa. Eivätkä ne ulkomaalaiset osaa lanttulaatikkoa siellä riittävän pitkään haudutella eikä perunalaatikkoa kunnolla imellyttää, pilalla on taatusti koko joulu.

Kyllähän minä yritin ehdottaa, että voisin ihan vaan kunnon perinnejouluruokien laittamisen takia uhrautua lähtemään mukaan, pakkaisin lanttusoseet, perunat ja jouluisen esiliinani matkalaukkuun. Täytyisi vaan ensin selvittää, saako lanttusosetta ottaa matkustamoon vai joutuuko pistämään ruumaan. Ja kyllä pitää kinkkukin syväpakastettuna pakata ja pyytää kapteenia lentämään joutuisasti, ettei ehdi sulaa ennen aikojaan. Mutta hyvin nihkeää oli digimiehen suhtautuminen näinkin ystävälliseen ehdotukseen. Menköön sitten ja syököön sitä paikallista puuroutumatonta riisiä. Kyllä verkkokaupantäti pitää kaupan yksin pystyssä sillä välin, eikä vietä tuollaisia ylimääräisiä lomia. Välipäivät kuuluu olla töissä ja joulu Suomessa, hätspäg #.

Mutta pakkaan nyt kuitenkin nuo eväät sille mukaan.

 


k

Joulukuu 2018

Pikkujoulua

Kyllä tässä nyt on verenpaineet taas hiukan koholla, kun on joutunut virkistäytymään firman pikkujouluissa. Minunhan piti siellä tuota meidän nuorta digimiestä vahtia, niin kuin puhetta aiemmin oli, mutta siinä tungoksessa kadotin hänet näköpiiristä ja piti hetken aikaa tanssia pöydillä, että näki paremmin kauas. Enhän minä muuten. Ja kyllä siitä apua oli, löysin hänet jokin ihme korihattu päässä tanssilattialta. Epäilen kyllä vahvasti, että se hattu oli hedelmäkori, mistä lie sen löytänyt ja mihin oli mahtanut piilottaa hedelmät. No en noita hedelmällisyysasioita kovin kauaa ehtinyt miettiä, kun piti mennä laulamaan karaokea. Siinä laulaessa kun aika hyvin pystyi pitämään silmällä kaikkia. Enhän minä muuten.

Lapin kesä on kyllä hieno kappale, ja on se Eino Leino ollut varmasti hieno mies. Minä sen sijaan kyllä taisin unohtaa juoda välillä vettä ja mennä aikaisin nukkumaan. Ain laulain töitäs tee ja niin teinkin, puoli neljään asti aamulla, kunnes huomasin, että kaikki muut olivat jo lähteneet ja verenpainemittarinikin oli kadoksissa. Kyllä yhtäkkiä tajusin olevani yksinäinen semivanhus pikkujouluna ja menin nukkumaan miettien varhaiseläke- ja pelargonia-asioita, unohtaen olla tippaakaan digimiehestä huolissaan. Kyllä nuoret pärjäävät. Ei ole helppoa tämä kaupantädin työ, mutta mitäpä sitä ei verkkokaupan vuoksi tekisi. Enhän minä muuten.

 


Anssi3

 

Marraskuu 2018

Paineita riittää

Kamalasti kiitoksia ihanista palautteistanne asiakaskyselyssämme! On ilo palvella teitä ja yritämme parhaamme mukaan kehittää verkkokauppaamme vinkkienne perusteella. Tässä ovatkin hommat sujuneet viime aikoina ihan kohtalaisesti, digimieskin on sopeutunut talon tavoille jotenkuten, eikä enää jatkuvasti steppaile mallin askelin pitkin käytäviä. On vissiin ymmärtänyt, ettei firman kuvastoon pääseminen tarkoita sitä, että alkaisivat Voguesta soitella. Kahvia digimies tosin naukkailee siihen tahtiin, että kannattaisikohan jotain vatsahappopillereitä hommata. Kyllä tässä joutuu perään katsomaan ja kantamaan jatkuvasti mukana verenpainemittaria. Onhan ne paineet häneltä tarkistettava monta kertaa päivässä.

Huolestuttaa tietenkin sekin, kun saatiin kutsu firman pikkujouluihin. Ei kai ne vaan hyvänen aika aio tuon ikäiselle niitä drinkkilippuja antaa enempää kuin korkeintaan yhden. Kyllä muuten saa taas olla vahtimassa, ettei tuo tanssi pöydillä jotain nuorisodiskonjytkettä silmälasit huurussa ja kravatti vinossa aamuyöhön asti. Että eihän tässä nyt taas yhtään pysty töihin keskittymään, kun jatkuvasti pitää olla huolissaan. No niin, mitataanpa ne verenpaineet taas. Ensin itseltä, sitten vasta digimieheltä.

 


 

Nippelit ja nappelit

Voi elämä. Taas tuo meidän nuori digimies höpöttää ihan outoja. Että nyt sitten pitäisi vaihtaa verkkokaupan namiskoiden väri vihreästä mustaksi. Niin ja että kuulemma namiska ei ole namiska, vaan painike. Ja että nippelit ja nappelit eivät muka ole oikeita verkkokauppatermejä, vaan pitää puhua css-tyylitiedostoista ja metatiedoista. Täyttä huuhaata. Kyllä on verkkokaupantäti asennellut nippeleitä ja nappeleita jo silloin, kun digimies ei vielä ollut digimies, vaan pottanoviisi. Ei tässä yhtään mitään neuvoja kaivata, itse on aina pärjätty. Eikä tuo lonkkavaivakaan vielä kovin paha ole ja aikuisnäkökin jotakuinkin hallinnassa.

On vissiin tainnut digimiehelle nousta hattuun firman kuvastomalliksi pääseminen, kun tuossa se siitä lähtien on nuorekkaana nojaillut pöydänkulmaan aivan ihme asennoissa, kävellyt kädet lanteilla pitkin käytävää, välillä pyörähdellen ja suuntaa vaihtaen. Niin että kyllä tässä taas aika paljon kestämistä on. Ei yhtään ole helppoa olla verkkokaupantäti.

 


 

Digimies ja digimies

Sillä lailla. Ovat nyt sitten pyytäneet sitä meidän firmaan vasta äskettäin palkattua uutta nuorta hoikkaa digimiestä huippumalliksi meidän ensi vuoden tuotekuvastoon. Vaan eipä kyllä pyydetty verkkokaupantätiä malliksi. Pikemminkin vihjattiin, että jos en mielellään kävelisi kuvausten aikana jatkuvasti eestaas siellä taustalla. On kuulemma läpinäkyvää huomiohakuisuutta. Pyh!

No olkaa te huippumallit vaan sitten ihan rauhassa siellä lorvimassa, verkkokaupantäti täällä sillä välin miettii, kelpaisiko vielä kenties johonkin wanhan tavaran antiikkikuvastoon ja tekee samalla ihan oikeita töitä. Kuten esimerkiksi kehittää verkkokauppaa. Niin että jos olet käynyt kaupassamme ja sinulla olisi pikku hetki vastata neljään kysymykseen, ilahtuisin ja voisin hetkeksi unohtaa kaikenmaailman kauniit ja nihkeät huippumallit.

 


aan verkkokauppa ilman blogia? Se olisi verkkokauppa ilman blogia, ja sellaistahan me emme halua.

Elokuu 2018

Digimies saapuuAnssi1

Noni. Ovat sitten palkanneet meille sellaisen digimiehen. On kyllä aika nuori ja laihakin tuo Anssi. Näin verkkokaupantätinä sitä tajuaa, että jos hetkeksikään unohdat tilkitä kunnolla työpaikan ovet ja ikkunat, niin heti on joku nuori atk-nero työpöytäsi vieressä silmälasit ojossa ja kahden litran kahvimuki kädessä selittämässä, miten verkkokaupassa jokaisen nappulan väri ratkaisee. Ja että verkkokaupassa on hirveän tärkeää olla riittävän iso fontti. No DAA, tietenkin on! Että sitä näkee lukea myös aikuisnäöllä varustettu rouvasihminen.

Kohta se digimies kuulemma aloittaa asioiden tarkemman analysoinnin, mitähän sekin mahtaa tarkoittaa. Niin että kyllä tässä on ihan kädet täynnä hommaa, kun pitää yrittää pysyä puolta nuoremman digimiehen perässä, kehittää verkkokauppaa ja samalla vetää vatsaa sisään näyttääkseen nuoremmalta ja hoikemmalta itsekin. Saatan tarvita apuanne ihan pian, pysykää kuulolla.

 


 

Haastatteluhässäkkää

Eräät median edustajat pyysivät saada haastatella verkkokaupantätiä uuden kauppamme tiimoilta. Mutta ei se yhteiskunta kuulkaa sillä tavalla pyöri, että annetaan haastatteluja miettimättä seurauksia. Kyllä siinä aika selvästi on se vaara, että verkkokaupantädistä tulee kuuluisuus ja kohta onkin vuorossa kaikki ne radio- ja tv-haastattelut. Siitä seuraa mitä ilmeisimminkin oma talk show ja heti perään Suomen turhimman julkkiksen titteli. Verkkokaupantäti alkaa seurustella itseään puolta nuoremman jääkiekkoilijan kanssa. Sitten puolta nuorempi jääkiekkoilija löytää puolta nuoremman, tulee ero ja ahdistus. Verkkokaupantäti ajautuu ikäkriisiin, somekriisiin ja finanssikriisiin. Kevätdieetin epäonnistumista puidaan lehtien palstoilla aina syysdiettiin asti. Kyllä nyt on parempi vaan olla ihan hiljaa eikä antaa mitään haastatteluja.
 



27.2.2017

Eroahdistusta

Uudistunut verkkokauppamme avattiin viime viikolla ja siitä on tullut paljon positiivista palautetta, kiitos siitä! Verkkokaupantäti tosin kokee vielä pientä eroahdistusta integraatiomiesten lähdön jälkeen, eikä oikein ymmärrä, miksei olisi voinut pitää heitä. Oli niin hauska katsoa niitä epäuskoisia ilmeitä, ettäkö muka joskus ei niin kovin kauan sitten ollut lainkaan kännyköitä, tietokoneita eikä verkkokauppoja. Ei ollut energiajuomia, eikä Googlea. Integraatiomiesten aamuiseen kysymykseen "What's up?" kun täräytti silmää räpäyttämättä vastaukseksi "ETKK", oli tosi pitkään hiljaista. Eivät ymmärtäneet sen tarkoittavan ei tässä kurjuutta kummempaa. Ja se oli sentään trendikäs sanonta joskus, ei niin kovin kauan sitten.

 



20.2.2017

Onko kaiken pakko aina muuttua?


Uudistunut verkkokauppamme on nyt avattu. Verkkokaupantäti pyyhkii hikeä otsaltaan ja roikkuu samalla nuorten integraatiomiesten housunlahkeessa, etteivät nyt kuitenkaan ihan vielä lähtisi pois. Kun ei koskaan tiedä. Jos sitten kumminkin löytyy joku hirveä bugi, joka saa Vesuviuksenkin poksahtamaan ja verkkokaupantäti saa tietenkin kaikki syyt niskoilleen maailmanlaajuisesta katastrofista ja joutuu kukkahattuineen ikuiseen maahantulokieltoon, joka koskee kaikkia maailman maita. Mutta nuoret integraatiomiehet eivät ymmärrä täti-ihmisen tuskaa. He lähtevät ja lupaavat olla skypessä, chatissa, hesessä, disessä ja mesessä. OMG.

 



10.2.2017

Rusinat hukassa

Uusi verkkokauppamme on viittä vaille valmis ja tulee pian uunista ulos. Paljon on virrannut vettä Vantaanjoessa ja vähintään yhtä paljon energiajuomaa nuorten integraatiomiesten suonissa. Verkkokaupantäti teeskentelee ymmärtävänsä heidän sanojaan, kuten get-attribuutti, endpoint ja githubi. Onneksi heidät voi edes hetkellisesti vaientaa tarjoamalla tuoretta pullaa, jossa ei ole rusinoita. Nyppivät kuitenkin ne aina pois ja liimailevat ties minne. Verkkokaupantäti on yrittänyt myös pitää lippistä väärinpäin päässään ja sanoa heille mahdollisimman usein OMG, KVG tai LOL. Todellisuudessa verkkokaupantäti tuntee olonsa noin 100-vuotiaaksi, kuten isänmaammekin.

 



17.1.2017

Integraatiomiehet saapuivat


Verkkokauppamme uudistusta häärätään tukat tötteröllä ja integraatiomiehet pullistelevat teknisellä osaamisellaan verkkokaupantädille, joka kukkahattunsa alla mietteliäänä pohtii, mistä noita nuoria nörttejä oikein tulee? Puhuvat kummallista koodikieltä ja luulevat, että pizza on etelä-pohjanmaalainen perinneruoka ja että Coca-Cola tulee siitä mustasta lehmästä. Ilmoittavat kuulemma kyllä sitten sanomalla "noni", kun uusi kauppamme on valmis. Olemme kuulolla, olkaa ihmeessä tekin.